Pasin oppimispäiväkirja

Raporttini toimii samalla myös oppimispäiväkirjana. Laitan tähän kuitenkin kirjoituksen, jonka tein jokaviikkoiselle palstalleni paikallislehteemme. Se kiteyttää harjoitustyön mielestäni aika hyvin myös.

Insinööriapuja elämään

Kun on tullut viime viikkoina tullut luotua toisaalta uhkakuvia ja toisaalta lueteltua tietotekniikoiden puutteita, niin kiillotanpa hieman vaihteeksi kilpeä ja kerron myös sen luomista positiivisista mahdollisuuksista ihan uunituoreen esimerkin siivittämänä.

Olen tässä syksystä alkaen opiskellut ylempää korkeakoulututkintoa ja siihen liittyen yksi harjoitustyö koskee sensoriteknologiaa ja mikrokontrollereita. Nuo pari tietotekniikkatermiä, eivät varmaankaan avaudu kaikille, mutta lyhyesti suomennettuna kyse on yhden sortin minitietokoneisiin kytkettävistä antureista ja näihin luotavista ohjelmista, jolloin kokonaisuudella saadaan luotua ihmisten avuksi jotain helppokäyttöistä, edullista ja eritoten hyödyllistä.

Oma tutkintoni liittyy oleellisesti SOTE-puoleen, joten myös tehtävän toteutuksen tulee jotenkin palvella sitä. Niinpä suunnittelin nollasta systeemin, jossa esimerkiksi ikäihmisen apuna on toteutus, jossa se seurailee määrätyissä toiminnoissa asukasta ja hälyttelee määrätyin ehdoin tarvittaessa tukea apuun.

Huomionarvoista siinä on se, että tarvittavat laitteet ovat aivan tavallista jokapäiväistä edullista elektroniikkaa, mutta niistä on rakennettu uusi luova kokoonpano ja sille on kehitelty ohjelmisto, joka toteuttaa asetetut tavoitteet. Kokonaisuus on siis tässä enemmän kuin osiensa summa.

Meillä täällä harvalukuisissa pohjoisen kunnissa, kun on pitkät välimatkat ja maan ikääntynein väestö, niin kaikki kustannustehokas apu, joka tukee tasa-arvoista kohtelua ja meidän asumistamme omissa kodeissamme mahdollisimman pitkään, on enemmän kuin tervetullutta.

Joten kyllä se tekniikka saadaan hyväksi rengiksikin valjastettua, kunhan löytyy sitä luovaa ja osaavaa mieltä ja mahdollisuuksia ideoiden toteuttamiseen.

Tässä tarina Kuriirilehdessä 18.3.2021